Koko viime viikko oli aikalailla samanlainen kun jokainen muukin viikko. Tai siltä ainakin tuntuu kun ei tässä ainakaan mitään uutta hirveesti koe kun on jo 8kk täällä vietellyt. 50 päivää :o...Viime viikon aikana suurimmaks osaks( jos en ollut koulun jälkeen harjottelemassa tanssia Spring Showta varten), olin tylsistymässä kotona. Kerran käytiin kyl syömäs lihamureketta ja leikkimässä vanhuksia Cracker Barrelissa.
Keskiviikkona kylläkin koin taas jotain, mitä en ollu oottanu. Meillä oli koulussa taas lockdown. Tällä kertaa olin tanssitunnilla, makailtiin vaan salin lattialla juttelemassa niitä näitä kun ei tanssittukaan. Mutta sitten opettaja tulikin ja käski meidä nopeesti ottaan tavaramme ja juokseen yläkertaan ja tekeen kaikki mitä viime kerrallakin; sammuttaa valot ja olla hiljaa. Siellä me sit istuttiin "hiljaa" ja "pimeessä". Kaikki siis kuiskimassa ja puhelinten näytöt loisti niin et jos ois ollu oikee tilanne niin oltais kaikki jo varmaan ammuttu. Mutta tällä kertaa tää sit ei ollutkaan harjotus. Koulun lähistöllä oli oikeestikin liikkunu joku aseen kanssa ja jotain oli ammuttu, mutta siis itse kouluhan ei ollut vaarassa. Täällä päin nyt vaan on tapana laittaa joka paikka lockdowniin, jos on ees vaarana et joku kävelis sisään. Mikä on ihan ymmärrettävää jos olette siellä Suomessa kuullleet uutisissa miten usein (miltei joka päivä) kuulee Usa:ssa ammuskeluista. Ja ihmiset onkin liian tottunut täällä.
Mutta sitten vähän iloisempaa. Torstaina oli vika koulupäivä ennen "pääsiäislomaa" eli kolmen päivän viikonloppua. Perjantai aamuna heräsin jo ennen kymmentä skypettään kamuleiden kanssa ja rupateltiinkin semmoset 3 tuntia kaikesta maan ja taivaan välillä. Oli jotenkin ihana puhua pitkästä aikaa mut huomasin miks sitä ei suositella tehtäväks usein. Koko loppuperjantain ja lauantainkin podin semmosta koti-ikävää. Tein aika väärin kun istuin sitten kattomassa Täykkäreiden ekaa tuotantokautta koko ton ajan ennenkuin sain raikasta ilmaa lauantaina ja tuli parempi mieli. Varmaan ainoo asia mitä oon vihannu tän vuoden aikana on koti-ikävä jos ei oo mitää tekemistä. Kauhein tunne ikinä...
Eilen sunnuntaina herättiin kanssa aikaisi , koska hostäiti halus olla (kerrankin) ajoissa kirkossa. Aamukirkossa... pari tuntia siellä mutta sai ainakin pääsiäsmielelle. Myöhemmin päivällä ajettiin hostäidin serkun talolle jossa oli koko suku paikalla ja syömässä. En varmaan ikinä oo ollut niin isossa talossa. Se koko naapurustokin oli kuin jostain Ooceen Texas versiosta. Takapihalla minä ja kaikki suvun pikkupojat heiteltiin amerikkalaista futista, piilotettiin munia ja annettiin lasten ettiä niitä ja syötiin. Täällähän ei juhlapyhinä vaihdu menu vaan se on joka juhlana melkein sama. Kalkkunaa sun muuta siis..
Hyvää pääsiäistä vielä kaikille ja koskenranta kuvia odotellessa ens viikolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti