Mutta tässä mä nyt oon laukut suunnillee pakattuina. Tulin tänne elokuun puolessa välissä ja siitä lähtien oon nähny, kuullu ja oppinu niin paljon asioita. Semmosii asioita mitä Suomeen jos oisin jääny niin oisin katunu jos en ois tullu.
Kävin New Yorkissa, Louisianassa ja Floridassa. Koin high schoolin kaikki parhaat tapahtumat ja school spiritin kun football peleissä kaikki kannusti Eaglesit voittoon. Sain koulussa kavereita jota haluan tulla viel näkee tulevaisuudessakin ja nähdä niiden valmistuvan. Koin kaikki amerikkalaiset juhlat, paitsi 4th of Julyn, ja shoppailin black fridayna keskellä yötä muiden hullujen kanssa.
Tein paljon asioita hostperheen kanssa, ja niistä tuli kuin oikee perhe mulle. Opin perheeltä eniten koko vuonna; miten tehdä amerikkalaista ruokaa ja miten amerikkalaiset elää. Nää ihmiset teki mun vuodesta omanlaisen enkä vaihtais sitä pois. En niitä huonojakaan päiviä kun halusin vaan omaan kotiin, omaan sänkyyn. Ne päivät sai mut huomaan kui hyvin voin saavuttaa asioita, vaikka välillä haluis vaa luovuttaa.
Tulevia vaihtareita haluun rohkasta; kaikki se työ hakuprosessissa, se raha mitä maksat ja ne huonot päivät mitä tän vuoden aikana tuut kokeen, tekee tästä vuodesta haastavan , mutta se on oikeesti sen arvosta. Älkää luopuko tästä mahdollisuudesta. Tää on oikeasti yks niistä YOLO- mahdollisuuksista, vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin. Oikeesti.
Huomenna aamulla suuntaankin jo DFW-lentokentälle ja kone nousee kohti Atlantaa ja sieltä Washington D.C.. Pari päivää siellä ihastellen Valkoista taloa ja muita turistikohteita, kunnes on aika ottaa bussi kohti New Yorkia ja sieltä kai sitten vihdoin lennän Lontoon kautta Helsinkiin. I GUESS IT'S OVER THEN...
Postaan kyl vuel tuolta tripiltä myöhemmin kotona.
Vi ses och jag älskar Texas. Jag är Texan.
